Suhteellista maarehua ja vesiviljelyä hallitsevan maailman maankäyttöä

Yksi ihmiskunnan suurista haasteista on vähentää elintarvikkeiden tuotantoon kohdistuvia ympäristöpaineita ja ruokkia jatkuvasti kasvavaa väestöä. Elintarviketuotannon ympäristövaikutusten laajuus, joka liittyy suurelta osin maankäyttöön, on motivoinut arvioimaan ympäristö- ja terveyshyötyjä, joita aiheutuu ruokavalion siirtämisestä tyypillisesti lihasta muihin lähteisiin, kuten kala- ja äyriäisiin. Luonnonvaraisten kalojen ja äyriäisten kokonaissaaliit ovat kuitenkin pysyneet maailmanlaajuisesti suhteellisen muuttumattomina kahden viime vuosikymmenen ajan, mikä viittaa siihen, että kalojen ja äyriäisten kysynnän kasvu edellyttää enimmäkseen vesiviljelyä (vesiviljelyä). Viljellyt vesieläinlajit ovat yhä riippuvaisempia maatalouslähteistä saatavasta rehusta, mikä herättää huolta siitä, että viljelykasvit ja maan käyttö rehuna lisääntyvät. Vesiviljelyn suhteellinen vaikutus ja potentiaali ovat kuitenkin edelleen epäselvät. Tässä yhteydessä simuloimme, miten vesiviljelyn eri muodot vaikuttavat ja vertautuvat maalla tapahtuvan lihantuotannon rehuun ja maankäyttöön ja miten alueelliset mallit voivat muuttua vuosisadan puoliväliin mennessä, jos ruokavaliossa siirrytään kohti viljeltyjä kala- ja äyriäisiä ja vähemmän lihaa. Maa- ja vesitason tietojen perusteella käymme ilmi, että vesiviljelyssä tarvitaan vähemmän rehukasveja ja maata, vaikka yli kolmannes valkuaistuotannosta on peräisin vesiviljelystä vuoteen 2050 mennessä. Rehu- ja maanjakohyödyt ovat kuitenkin alueellisesti heterogeenisiä, ja niiden taustalla ovat erilaiset tuotanto-, kauppa- ja rehukoostumukset. Viime kädessä tilintarkastustuomioistuimen tutkimuksessa korostetaan vesiviljelyn huomioon ottamista kestävyysratkaisujen valikoimassa tulevaisuudessa ja siihen liittyviä epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät yhteen suurimmista ihmisen toiminnan vaikutuksista maapalloon.